Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin 18. elokuuta 1940, kun talvisodassa pysyvästi vammautuneet halusivat ottaa sotavammaisten asian itse hoitaakseen. Pitkään sotainvalidit jaksoivatkin olla järjestönsä ohjaksissa niin liitto- kuin piiri- ja osastotasollakin. Nykyään sotainvalidien korkea keski-ikä, 95 vuotta, on verottanut heidän jaksamistaan ja vastuu järjestöstä on siirtynyt pääosin nuoremmille hartoille. Vuoden 2020 alussa sotainvalideja oli elossa n. 1200 ja heidän puoliso- ja leskijäseniään noin 5400.

Veljesliitto on onnistuneesti kehittänyt sotainvalidien hoitoa, kuntoutusta sekä oikeuksia. Alla muutamia poimintoja 80-vuotisen historian varrelta.

Takaisin työelämään

Alussa tärkein tavoite oli saada sotainvalidit palaamaan arkeen ja työelämään vammoistaan huolimatta. Tavoitetta tuettiin järjestämällä sotainvalideille ammattikursseja, joita järjesti useampi järjestö, mutta joista Veljesliitto otti päävastuun perustamisensa jälkeen. Vuonna 1942 säädetty sotainvalidien työhuoltolaki siirsi vastuun valtiolle. Vuosien 1940–1955 aikana ammattikoulutusta sai n. 10 000 sotainvalidia.

Laitosten perustaminen

Sotien loputtua piti ratkaista tuhansien laitoshoitoa vaativien sotainvalidien hoito. Veljesliitto päätti hankkia ja rakentaa omia hoitolaitoksia jäsenten hoidon turvaamiseksi. 1940-luvulla liitto perusti kaikkiaan kuusi laitosta: Kaunialan sotavammasairaalan vaikeavammaisten huoltolaitokseksi, Suitian työhuoltolan ja Valmulan huoltolaitoksen aivovammaisille, sotatuberkuloottisten ammattikurssikeskuksen Liperiin, amputoitujen kuntoutumislaitoksen Kaskisaareen, sotasokeiden huoltokodin Tammirinteelle sekä aivovammaisten hoito- ja tutkimuslaitoksen Helsinkiin. Laitosten kustannuksista ovat vastanneet liitto ja valtio. Liitto luopui hiljalleen laitoksista ja myi viimeiset laitoksensa pois 2000-luvun alkuvuosina.

Sotilasvammalain kehittäminen

Poliittisesti sitoutumaton Sotainvalidien Veljesliitto on ollut mukana kehittämässä ja parantamassa sotilasvammalakia, mikä on mahdollistanut sotainvalidien monipuolisen huollon. Tämä on onnistunut hyvässä yhteistyössä poliitikkojen ja viranomaisten kanssa.

Piirit ja osastot

Tärkein sotainvalidityö on aina tehty kentällä. Sen on mahdollistanut koko maan kattava piiri- ja osastoverkosto. Suomessa toimi vuoden 2020 alussa 18 sotainvalidipiiriä sekä yksi piiri Ruotsissa.

Sairas- ja veljeskodit

Aktiivisesta kentästä sai alkunsa myös koko Suomen kattava sairas- ja veljeskotien verkosto, jota piirit lähtivät alueillaan ajamaan jo 1970-luvun lopulla, jotta ne pystyisivät palvelemaan sotainvalidien lisääntyneitä laitoshuollon ja kuntoutuksen tarpeita sekä turvaamaan heidän vanhuudenpäivänsä. Suurin osa nykyisistä 21 sairas- ja veljeskodista perustettiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella. Kustannuksista vastasivat pääasiassa valtio ja Raha-automaattiyhdistys, piirit puolestaan olivat keskeisesti toteuttamassa rakennushankkeita. Valtion ehtona mukaan tulolle oli, että aikanaan sotainvalidien ja veteraanien vähentyessä laitokset palvelisivat myös muuta väestöä.

 

Jäsenistä huolehditaan loppuun asti

Veljesliitto huolehtii jäsenistään loppuun asti, mutta sopeuttaa samalla toimintaansa pienenevän jäsenmäärän mukaan. Liitolle on tärkeää, että yhteys jäseniin säilyy ja heille kuuluvat palvelut turvataan jatkossakin. Kenttäorganisaatio järjestää vapaaehtoisten tukijäsentensä ja yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa jäsenille virkistystilaisuuksia ja mahdollisuuksia tavata toisiaan.