Rintamaveteraani,  sotaveteraanijärjestöaktiivi Tauno Ahtila menehtyi
91-vuotiaana  sairaskohtaukseen Tyresössä lauantaina . Tauno Ahtila syntyi
Hämeenlinnassa 15.11.1923.  Taunon kuten monen muunkin nuorukaisen
koulunkäynti keskeytyi kesällä 1941, jolloin jatkosotaa ounasteltiin. Juhannuksena tuli kutsu reserviläisille ja 16-vuotias vapaaehtoinen Tauno sai tulikasteensa Korpiselällä, josta alkoi suomalaisten suurhyökkäys rajan yli.

Asemasodan alkaessa kaikki alle 18-vuotiaat lähetettiin kotiin, mutta loppiaisen
jälkeen 1942 tuli jälleen palvelukseenastumismääräys. Ahtila joutui aliupseerikouluun
ja oli vuoden 1942 syksyllä valmis  rintamalle lähtöön tykistö- ja panssarintorjuntayksikössä, Syvärin toisella puolella. Vuonna 1943 Tauno komennettiin  Upseerikoulun kurssille nr. 56 Niinisaloon, Pst:n kuopuksena. Sieltä Tauno palasi Syvärille samaan komppaniaan ja sai oman joukkueen.

Ennen juhannusta vuonna 1944 11. divisioonan jalkaväkirykmentti nr 50 siirrettiin
Kannakselle. Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä. Kannas tuli olemaan kauhujen
taistelutanner.  Tauno oli koulutettu käyttämään panssarinyrkkiä ja panssarikauhua,
ja sen johdosta joutui kärkikomppaniaan.  Valtava armeijakunta oli vastassa, ja alkoi venäläisten suurhyökkäys. Sieltä tuli rautaa, maailma oli  yhtä jylinää, ihme että elävänä sieltä säilyi, siinä rytäkässä meni monta hyvää ystävää ja sotilastoveria, on Tauno myöhemmin kertonut.

Kannaksen jälkeen Taunolle tuli sitten äkkilähtö Lapin sotaan taistelemaan saksalaisia
vastaan, Torniosta Ylitornion ja ja Aavasaksan kautta Muonion Olostunturille, missä
saksalaiset odottivat Taunon joukkuetta konekivääreineen. Sodan viimeisessä taistelussa Taunon joukkueesta ei kaatunut kukaan, muutama haavoittui kyllä.

Sodan jälkeen Tauno opiskeli Turun teknillisessä oppilaitoksessa insinööriksi
ja työskenteli maailmanlaajuisessa Unilever-yhtiössä turvallisuus-ja työtutkimus-
päällikkönä niin Suomessa kuin Ruotsissakin, yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Ruotsiin hän muutti perheineen 60-luvulla. Eläkkeelle jäätyään Tauno toimi Suomen Sotaveteraaniliiton Ruotsin piirin puheenjohtajana ja sen jälkeen myös Suomen Sotainvalidien veljesliiton Ruotsin piirin varapuheenjohtajana aivan viime vuosiin
saakka. 1980-luvulla Tauno oli sotaveteraaniaktiivina hankkimassa Ruotsissa asuville
ja kaikille ulkosuomalaisille sotaveteraaneille samat oikeudet rintamalisään ja
kuntoutukseen kuin mitä Suomessa asuvilla veteraaneilla oli.

Tauno Ahtila ei nähnyt itseään sankarina. Rintamaveteraani oli kuitenkin ylpeä
panoksestaan Suomen itsenäisyystaistelussa. –teimme, mitä oli pakko tehdä,
isänmaata piti puolustaa, olisimme muuten joutuneet kaikki Venäjän vallan alle, kuten kävi Baltian maille, kertoi Tauno Ahtila RS-lehdelle antamassaan 90-vuotispäivähaastattelussa marraskuussa 2013.

Tapani Kekki
RS-lehti